Bienvenida Laura!

Sosionomiopiskelija Laura saapui viime viikolla vahvistamaan tiimiämme kahdeksi kuukaudeksi. Seuraavaksi Laura pääsee itse kertomaan kuka on jo miten hän päätyi tänne.

Kuka olet ja mikä on koulutuksesi/työhistoriasi?

Olen Laura Soininen, 26-vuotias sosionomiopiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulusta ja tänne Fuengirolaan olen lennähtänyt Suomen syksyn keskeltä viikko sitten. Saavuin tänne suorittamaan opintoihini liittyvää työharjoittelua; ”virallisesti” olen harjoittelussa Taidetyöpajaprojektin alla, mutta kuten aiemmissa kirjoituksissa mainittua, tiedossa on tiivistä yhteistyötä etsivän työn pilottihankkeen etsivien nuorisotyöntekijöiden kanssa Fuengirolan nuorten hyväksi!

Taustallani on myös lähihoitajan opinnot ja alalle valmistuin 2014. Siitä lähtien olen työskennellyt pääosin fyysisesti vammautuneiden asiakkaiden parissa sekä mielenterveys- sekä päihdetyön kentällä eri-ikäisten asiakkaiden kanssa. Kokemusta on myös mm. vanhustyöstä ja kriisityöstä. Kotisuomessa arkeeni kuuluu töiden ja opintojen lisäksi monipuolisesti harrastuksia; agilitya, kuntoilua, valokuvausta ja luonnossa liikkumista.

Miksi Fuengirola? Oliko sinulla jotain ennakkoajatuksia ja miten valmistauduit saapumiseen?

En ollut aktiivisesti pohtinut lähteväni suorittamaan opintoja/harjoittelua ulkomaille, mutta oikeaan aikaan saapunut sähköposti sai minut ajattelemaan asiaa. Koulumme kautta tuli useille opiskeluryhmille samainen sähköposti, joka sisälsi infoa tästä projektista ja se sai mielenkiintoni heräämään.Kirjoittelin Katrille sähköpostia ja prosessi eteni pikkuhiljaa, alkukesästä lähtemiseni tänne varmistui. Eli lyhykäisyydessään; en lähtenyt siis niinkään juuri tämän alueen, vaan projektin perässä tänne.Päätökseen vaikutti myös se, että työskentelyyn on mahdollisuus suomeksi; espanjan kielitaitoa en itse (vielä ainakaan!) omaa.

Fuengirolasta minulla ei ollut suuresti ennakkotietoutta tai asenteita; aloitin perehtymisen alueeseen ja kulttuuriin vasta tämän kesän aikana. Lueskelin myös jonkun verran ihmisten kokemuksia täällä asumisesta ja seurailin erilaisia Facebook-ryhmiä Aurinkorannikolta. Projektin etenemisestä sain ennakkotietoa ennen saapumistani ja kävin myös perehtymässä Jyväskylän Taidetyöpajan toimintaan.

Mitä ajattelet nyt alueesta, onko jokin yllättänyt? Mitä toivot tältä ajalta Fuengirolassa?

Minut on yllättänyt suuri suomalaisten määrä; tiesin kyllä ennalta alueen suosion suomalaisten keskuudessa niin turisteina kuin asukkaina, mutta asia konkretisoitui tänne saapumiseni jälkeen hyvin nopeasti. Suomalaisten suosimat alueet on kieltämättä helppo täällä liikkuessaan erottaa, ja muutoinkin suomen kieltä saattaa kuulla muuallakin,niin junalla matkustaessa kuin ruokakaupassa asioidessa.

Paikoittain kuitenkin tuntuu, että ei pärjää englannillakaan, vaan hallussa täytyisi olla myös espanjan kieli. On tullut todettua se, että ainakin pidempiaikaiseen oleskelun kannalta espanjan kielitaito on olennaisen tärkeää ja perusasioistakin on varmasti hyötyä jo pitkälle. Paikalliset tuntuvat nopealla katsauksella olevan todella ystävällisiä ja uudet naapurit tervehtivät suuren hymyn kera. Odotan innolla, mitä opin ja tietyllä tavalla saan itselleni mukaan espanjalaisesta kulttuurista tänä aikana ja millaiseksi oma arki täällä kokonaisuudessaan hahmottuu. Toivon erilaisten kokemusten lisäksi tulevilta viikoilta projektityöskentelystä oppimista, nuorten kohtaamista ja yhdessä tekemisen meininkiä. Ja toki aurinkoisia päiviä!

Miten etsivä nuorisotyö ja pajatoiminta voivat tukea nuorten osallisuutta ja hyvinvointia? Ketkä voivat osallistua toimintaan?

Suomessa molemmista on runsaasti hyviä kokemuksia ja ne ovat jo vakiinnuttaneet asemaansa suomalaisen nuorisotyön kentällä. Nuoruus ja varhaisaikuisuus voivat olla ja ovatkin haastavia elämänvaiheita jo itsessään, mutta etenkin vieraassa maassa ja kulttuurissa voi törmätä monenlaisiin tilanteisiin ja haasteisiin, vaikka suomalaisia Fuengirolassa paljon onkin.

Nuorten muuttoliike Aurinkorannikolle on kasvanut, ja itse ajattelen, että tällä alueellanuorisotyölle on tilausta. Toimintamme kautta nuorten on mahdollista löytää mielekästä tekemistä, oppia espanjan kieltä, tutustua uusiin ihmisiin ja saada myös tukea ja ohjausta esimerkiksi paikallisten palveluiden ja myös suomalaisen palveluverkoston suhteen.  Toiminta on kohdennettu 16-30 vuotiaille suomalaisille, ja toivottavasti mahdollisimman moni ajautuu kurkistamaan, mitä kaikkea saadaan yhdessä aikaiseksi!

Paikallisten ihmisten ja kulttuurien kohtaaminen on rikkaus ja integroitumineen espanjalaiseen kulttuuriin on tärkeää etenkin pidemmän oleskelun vuoksi. Ajattelen kuitenkin myös niin, että varmasti moni nuori kaipaa ympärilleen myös muita suomalaisia; tyyppejä jotka ovat samanlailla eläneet Suomen loskaiset ja pimeät syksyt, mutta jakavat nyt arkeaan ja kokemuksiaan täällä Aurinkorannikolla.
Yksin ei kannata jäädä ja yhdessä seikkailu on aina mukavampaa!